tweeeeeeet

Tosiaan, tänään tehtävänä on tutustua twitteriin. Toistaiseksi olen ollut käyttäjänä 14 minuuttia joten en osaa vielä sanoa systeemistä paljoa mitään. Vaihteen vuoksi en jaksa laatia pitkää plaaplaaplaaa selitystä vaan +/- listan! Jeee.

+ Kansainvälinen
tekstit voi tehdä ihan vapaasti englanniksi, ja niin se on kaikkein parasta varmaan..

+ Lyhyet teksit
voi tehdä pieniä, turhanpäiväisiä päivityksiä.

+ Seuraaminen
voi seurata erilaisia käyttäjiä; kavereita, tunnettuja henkilöitä, bändejä jne.

- Alkuun hankala käyttää
en ainakaan toistaiseksi osaa käyttää Twitteriä, mutta sen luultavasti oppii pian.

Kaiken kaikkiaan siis hyviä puolia löytyi (onneksi) paljon enemmän kuin huonoja, joten taidan jäädä Twitteriin pysyvästi!

ps. finally & forever in twitterrr

blogs & studying

Tänään tehtävänä oli kirjoittaa videosta muistiinpanoja.
Aloitin siis muistiinpanojen kirjoittamisen keksimällä aiheeseen ("Blogit ja oppiminen") sopivan kysymyksen. Sinänsä pelkän kysymyksen, saati useamman, keksiminen oli suhteellisen vaikeaa, sillä aihe on melko erittäin laaja. Kysymykseksi tuli "Onko blogissa järkevää kertoa henkilökohtaisista asioista?" ja siihen ei tullut vastausta, sillä, kuten olin olettanutkin, video kertoi täysin eri asioista, vaikkakin blogeista silti. Hassua, koska tiesin melko varmasti etukäteen, ettei videoi tulisi  käsittelemään kysymykseeni liittyvää aihetta, mutta vielä vaikeampaa on keksiä kysymys aiheesta, josta tuntuu, ettei tarvitse enempää valmiina omassa päässä olevan tiedon kyseenalaistamista.

Ensimmäisenä huomio kiinnittyi Anne Rongaksen puhetapaan - ja jostain syystä se ärsytti mua suunnattomasti. Siinä oli jotain tosi häiritsevää.
Tässä tapauskessa varsinaisesta muistiinpanojen kirjoittamisesta ei oikeastaan ollut mitään iloa, sillä kaikki asiat, mitä Rongas kertoi, olivat itselleni jo itsestäänselvyyksiä. Kuuntelemiseen oli edelleen hankala keskittyä, puhe tuntui menevän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, se kuulosti vain turhanpäiväiseltä sanahelinältä jos en kuunnellut tarkasti.
Muistiinpanojen kirjoittaminen yleensä tehostaa tiedon "imeyttymistä" päähän, vaikkakin tässä tapauksessa asialla ei ollut mitään väliä, sillä muistan asioita hyvin lyhyen aikaa mikäli en ajattele niitä sen kummemmin. Joka tapauksessa muistiinpanojen kirjoittaminen tästä aiheesta tuntuu turhanäiväiseltä. Kaikesta on tietenkin hyvä saada lisää tietoa ja etenkin internetin jutuista, mutta tosiaan: Miksi jos ei jaksa kiinnostaa? Koska tiedän aiheesta omasta mielestäni riittävästi, en aina jaksa innostua tällaisista.
Vaikka tiedän että ehkä kannattaisi.


Joissakin aineissa, kuten esimerkiksi juuri äikässä, blogissa työskentely on hyvä juttu. Periaatteessahan ideaa voi soveltaa myös muihin aineisiin, ja mm. ruotsissa voisin tehdä jonkun verra tehtäviä netissä. Toisaalta se taas lisäisi houkutusta laistaa tehtävistä ja tehdä käännöstehtävät vaikka Google-kääntäjällä tai mennä jollekkin foorumille ja pyytää sieltä jotain "kielineroja" auttamaan pienessä käännöstehtävässä joka ei mukamas missään nimessä ole koulujuttuja. Mielestäni on siis parempi niin, että suurimmassa osassa oppiaineita käytetään "perinteisiä" opiskelutapoja, mutta osaan tehtävistä voisin ihan hyvin käyttää blogia. Kouluissa voisi vaikka perustaa jokaiselle oman koulutehtäväblogin /-sivuston, jonne oppilaat voisivat tehdä aina sellaisia tehtäviä, joiden tekemiseen tarvitaan nettiä.
Blogin käyttäminen esim. oppilaskuntatoiminnassa olisi aika hyvä idea! Näin puheenjohtajana mun olisi helppo kirjoittaa blogiin seuraavien kokousten ajankohdat ja käsiteltävät asiat, ja sihreerin olisi helppo siirtää pöytäkirjat blogiin jolloin opettaja voisi käydä katsomassa pöytäkirjan sieltä. Vielä helpompaa olisi jos sihteerin käytössä olisi tietokone, jonne pöytäkirjan voisi näpytellä heti kokouksen aikana. Sitten sen voisi tulostaa ja kiinnittää ilmoitustaululle jos se olisi tarpeellista.
Blogissa toimimisen huonona, ja myös hyvänä puolena on sen julkisuus. Kuka tahansa voi käydä katsomassa blogia, jolloin koulun asiat eivät pysyisi koulun sisällä. Toisaalta taas blogiosoitteen voisi kertoa muille samalla alueella toimiville kouluille, ja jos niilläkin olisi koulun oppilaskunnan blogi, koulujenvälisen yhteistyön tekeminen olisi helppoa ja toimivaa.

Jeejee piiloviesti hei vain näytät mursulta. 

picture ☺

Tänään siis tehtävänä oli laittaa blogiin kuva, joka kuvaa itseään sosiaalisen median käyttäjänä. Ja koska olen kotona niin on hyvä mahdollisuus valita kuva omalta koneelta.

Valitsin tän kuvan, koska se jotenkin tavallaan kuvastaa sitä, että osaan suhtautua sosiaaliseen mediaan tervellä leikkimielellä kun taas musta laatikkoreuna kuvan ympärillä jotenkin kertoo, että osaan myös ajatella asioita kahteen kertaan ja tiedän mikä on vielä okei. 8)
Saan julkaista kuvan blogissani, koska esiinnyn siinä itse (tosin vuoden nuorempana :>) ja minulla on kuvaajan lupa kuvan julkaisemiseen.

Heha lentokone oooooo ♥

social media

Tänään tehtävänä on pohtia sosiaalista mediaa ja siitä heränneitä ajatuksia Anne Rongaksen videoselityksen avulla.

Videossa tuli kyllä paljon asiaa - vähän liiankin paljon. Ensin puhetta oli mielenkiintoista kuunnella, mutta mitä pidemmälle video pyöri, sen vaikeampaa oli saada puhe pysymään päässä. Se vain meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Muutenkin pitkään jatkuvaan, tasapaksuun puheeseen on hankala keskittyä.

Joka tapauksessa sain jotain aikaan, ja suurin osa asioista jäi mieleen.
Mielestäni tärkein asia, joka erottaa sosiaalisen median "tavallisesta" mediasta, on se, että sossumediassa jaetaan kaikenlaista informaatiota muiden netinkäyttäjien kanssa. Eli siis se todella on sosiaalista! (oi kuinka ympäripyöreää!)
Sosiaaliseen mediaan lasketaan ilmeisestikin myös kaikenlainen kirjoittaminen, tarinointi, lukeminen etc. Lisäksi sosiaalinen media on tavallaan kytköksissä kaikenlaisiin nettisivuihin, kuten Twitteriin ja Facebookiin, sillä ovathan ne aika lailla tärkeä osa ajatusten, mielipiteiden ja yleisen informaation jakamisessa.

Vaikka Anne Rongaksen puheeseen oli välillä vaikea keskittyä, sain kuitenkin aivan uusia käsityksiä aiheesta.

YARRR MONNIT 4-EVAH!

seconddd & thoughts

Todayyyy tehtävänä on lukea kaksi juttua internetissä olemisesta; toinen facebookin käytöstä ja toinen yleisestä netissä olemistesta.
Molemmissa teksteissä on samantyylinen otsikko; "Vaara vaanii Facebookissa" ja "Verkko vaanii varomattomia nuoria". Sinänsä jo otsikoiden perustella voi päätellä, että jutuissa kerrotaan siitä, kuinka "vaarallista" internetin käyttö voi oikeasti olla.
Mielenkiintoista on se, kuinka etenkin jälkimmäiseksi mainitussa jutussa puhutaan nimenomaan nuorista, sillä nuoret voivat olla yhtä järkeviä tai typerryttävän huolimattomia netin suhteen kuin aikuisetkin.
Molemmissa teksteissä varoitellaan siitä, kuinka netissä kaikki tiedot, kuvat yms pääsevät leviämään vaikka kuvittelee, että kuvat tms näkyvät vain itselle tai kavereille. Ikävä tosiasia onkin, että tässä asiassa tekstit ovat täysin oikeassa.
Facebookista kertovassa jutussa kerrotaan, kuinka voi parhaiten suojata profiilinsa tuntemattomilta/puolitutuilta, vaikka profiiliin kirjoitetuista jutuista ei voi koskaan saada todellista varmuutta, siitä, kenelle ne tulevat näkymään.
Toisen jutun lopussa mainitaan, että olisi hyvä, jos mediakasvatus otettaisiin  peräti oppiaineeksi kouluissa, etenkin nuoremmilla, jotka vasta aloittavat netin käyttöä.  Sehän olisi tottakai hieno juttu, mutta toisaalta, kuinka montaa aihe tulisi kiinnostamaan? Muistan ainakin kun ala-asteella oli jonkinlaista nettijuttua koulussa, mutta ilmeiseti kukaan ei oikein jaksanut kuunnella, ja jutut olivat suurimmalle osalle jo itsestäänselvyyksiä.
Vaan kuinkakohan moni muistaa nitä itsestäänselvyyksiä netissä ollessaan? Veikkaan ettei kovin moni.

Toinen tehtävä tähän postaukseen oli pohtia, mitä asioita omassa blogissa kannattaa ja mitä ei missään nimessä kannata julkaista.
Periaatteessa blogissa ei kannata julkaista mitään henkilökohtaista, tai yhtään minkäänlaista tietoa itsestään, koska kuka tahansa voi siten saada sen tietoonsa. Mutta toisaalta blogin pitämisessä ei olisi mitään järkeä, ellei laittaisi jonkinlaisia henkilökohtaisia asioita tai paljastaisi jotain itsestään. Kuka jaksaa lukea oravien sielunelämästä kertovaa blogia, ellei olisi kiinnostunut juuri tästä aiheesta?
Tosin blogissa voi vapaasti kertoa mielipiteitään paljastamatta mitään yksityiskohtaa henkilöllisyydestään. Siinä tapauksessa blogin kirjoittajaan ei saa aivan yhtä, hm, hyvää "kontaktia", ja on vaikeampi samanlaistua henkilöön, josta ei tiedä mitään. Siksi mielestäni blogissa voi kertoa niin itsestään kuin kavereistaan, ja julkaista kuvia, kunhan muistaa pitää terveen maalaisjärjen mukana. Jos julkaisee kuvia, joissa ei ole yksin, on hyvä pyytää kavereilta lupa. Kaikki eivät välttämättä halua löytää naamaansa joltain randomilta Uusi-Seelantilaiselta kuvasivustolta. (Olettaen tietysti, että Uudessa Seelannissa on yhä nettiyhteyksiä, koska pelkään että lampaat ovat saattaneet syödä johtoja.)
Tämäkin riippuu tietenkin blogin aiheesta; jos haluaa kertoa siipisimppujen syvänmeren salaisista asiakirjoista niin ihan vapaasti, eikä siinä aiheessa ole mitään tarvetta paljastaa palaakaan omasta itsestään.

heha MONNI

FIRST! ~

Eli tämä on siis toinen blogi jota teen, tosin äikän sosiaalisen median käyttökurssia varten.

Odotuksia ei oikeastaan ole, mitä nyt toivon että tehdään enemmän kaikkea kivaa FANTSUUU (ihq) kuin sellaista blaa blaa en jaksa-juttua.

Sosiaalinen media tarkoittaa ainakin mulle kaikkea sellaista julkista  informaatiota (voi että kun toi kuulostaa tyhmältä!). Eli siis kaikkea sanomalehdistä facebookiin.

Joo ja siinä se. Ensimmäinen teksti, ei mitään kirjoitettavaa ja muutenkin on mukavempaa että eka teksti on lyhyt. (Ainakin mun mielestä).

Niin ja minä minä minä itserakkaana ihmisenä olen kyllä joo moi. Jee.

ja huom. siinä ei lue MONNINAAMA.